Helsingin sanomissa kirjoitettiin pitkäperjantaina ortodoksisesta papista, jolta oli evätty oikeudet toimia pappina, koska hän oli aloittanut parisuhteen leskimiehenä. Ortodoksisen käsityksen mukaan papin on mentävä naimisiin ennen pappisvihkimystään tai elettävä selibaatissa. Uudelleenavioituminen ei ole mahdollista vaan leskeksi jääneen tulee elää selibaatissa. Uutisessa tuotiin esiin näkemys, että kyse olisi papin ihmisoikeuksien rikkomisesta. Kirkko vaatii pysymään selibaatissa, vaikka Suomen laki sallii uuden avion. Ihmisoikeuksiin on vedottu myös silloin, kun ortodoksinen kirkko väliaikaisesti perui Mitro Revon oikeudet pappintoimeen tämän toimiessa politiikassa. Samoin ihmisoikeuksien perään on kyselty evankelisluterilaisen kirkon ottaessa määräaikaisesti pappisoikeudet pois virkavelvollisuutensa rikkoneilta naisten pappeutta vastustaneilta papeilta.
Toki kaikissa näissä on kysymys ihmisten oikeuksista. Oikeudesta elää avioliitossa, oikeudesta osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja oikeudesta uskoa haluamallaan tavalla. Silti ihmisoikeusnäkökulma pitää sisällään vakavan sokean pisteen. Nimittäin sen, että pappeus ei ole ihmisoikeus. Pappeus ei ole yksilön vaan yhteisön. Kenellään ei ole subjektiivista oikeutta toimia pappina, vaan kirkko päättää kenellä se oikeus on. Yhtälailla kirkolla on oikeus ottaa pappeuden tuomat oikeudet pois, jos niin katsoo tarpeelliseksi. Jokaisella on myös oikeus luopua pappeudestaan. Pappeus on vapaaehtoinen päätös. Päätös joka rajaa joitain ihmisen oikeuksia. Riippuen kirkkokunnasta kuinka paljon. Ketään ei pakoteta pappeuteen tai toimimaan pappina. Jokainen pappi on siis itse päättänyt suostua oikeuksiensa rajaamiseen. Ja voi niin halutessaan luopua pappeudestaan, mikäli ei enää halua elää viran tuomien vaatimusten mukaan.
On voitava keskustella siitä, onko kirkon papeille asettamat vaatimukset järkeviä, tarkoituksenmukaisia ja tarpeellisia. Tässä keskustelussa ihmisoikeusnäkökulmallakin on sijansa. Jokaisen papin tulisi kuitenkin muistaa, että ilman yhteisöä, kirkkoa, pappeutta ei olisi. Siksi mitään papillisia oikeuksia ei ole olemassa kirkon asettamien rajojen ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti