Sana tuli lihaksi

Oheinen kuva kiersi Facebookissa. Kuvassa vertaillaan eri uskontojen jumaluuksien ominaisuuksia, tekoja ja nimityksiä. Ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on, että Jeesukseen liitetyt ihmeet ja elämäntapahtumat ovat keksittyjä ja muualta lainattuja. Tästä ajatuksesta seuraa helposti hämmennys. Mikä sitten on totta? Mitä jää jäljelle jos Jeesuksesta riisutaan kaikki hämmentävä? Moni sellaista on yrittänytkin, mutta kirkko ei voi ottaa sellaista Jeesusta uskonsa ja julistuksensa perustaksi, sillä samalla katoaisi Jeesuksen merkitys maailman pelastajana.

Toinenkin tulkintamahdollisuus on olemassa. Sitäkin voi joku pitää hämmentävänä, itselleni se on kuitenkin vahvistava. 

Tuon tulkinnan ajatus lähtee siitä, että Jeesus oli olemassa jo ennen tulemistaan maan päälle, niin kuin Johanneksen evankeliumin alussa meille kerrottaan: ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä... Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.” Jeesus, kolminaisuuden yhtenä persoonana on siis aina ollut. Jumala, Pyhä Kolminaisuus, taas on ajasta riippumatta, hän läpäisee ajan ja on vielä enemmän. Aika ei siis rajoita Jumalaa, vaan Jumala määrittää ajan. Siksi kaikki mitä Jeesus oli ja teki maan päällä olivat jollain ihmeellisellä ja selittämättömällä tavalla hänessä jo ennen kuin hän täällä oli ollutkaan. Ja koska Jeesus on ollut mukana maailman luomisessa, ”Kaikki syntyi Sanan voimalla”, on hän jollain tavalla läsnä, mukana, kaikessa tässä maailmassa. Jeesuksen syntymä, elämä, kuolema ja ylösnousemus ovat siis jollain selittämättömällä tavalla läsnä koko maailmankaikkeuden kudelmassa. Ovat aina olleet. Kristuksessa kaikki on yhtä. 

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, se voi tarkoittaa monia asioita, mutta ennenkaikkea se tarkoittaa sitä, että meidät on erityisellä tavalla tarkoitettu elämään yhteydessä Jumalan kanssa. Siksi ihmiset jollain tavalla aistivat, tuntevat, Jeesuksen ja Jumalan läsnäolon kaikessa. Ei mitenkään itsestään selvästi, vaan hiljaisuudessa ja vaimeasti. Tästä johtuen ihmisen jumaltarustot sisältävät paljon sellaista ainesta, jonka me myös tunnemme evankeliumien kertomana Jeesuksen elämästä. Samasta on myös kyse Vanhan Testamentin profetioissa. Juutalaiset profeetat näyttävät vain saaneen Jumalalta vahvemman ymmärryksen tapahtumien kulusta. Se lienee osa Jumalan suunnitelmaa valmistaa kansaansa ja maailmaa syntymäänsä. Oikeastaan se, että Jeesuksen elämäntapahtumista on kaikuja myös juutalaisen pyhän kirjallisuuden ulkopuolella, kertoo vahvasti siitä, että Jeesuksen merkitys on paljon laajempi kuin vain juutalaisten messiaana. Jeesus on koko maailman pelastaja. Hänessä yhdistyy Jumala, ihmisyys ja koko luomakunta. 

Jos haluat tietää, mitä kvanttifysiikka sanoo kaiken ykseydestä, voit katsoa tämän englanninkielisen opetusvideon.

Tyhjällä haudalla

Pääsiäisaamun ilosanoma konkretisoituu tyhjässä haudassa. Jeesuksen ylösnousemusta ei kerrota kenenkään nähneen, tyhjä hauta ja enkeli välittivät tiedon. Tyhjästä haudasta tuli suuren ilon, vapahduksen ja voiton näkyvä merkki. Jos risti ei olisi symbolina niin paljon helpompi ja selkeämpi, kantaisimmekohan kaulassamme tyhjän haudan symbolia? Mielenkiintoista, kuinka tyhjyys voi saada niin paljon merkitystä. Kuinka tyhjyys voi suorastaan täyttyä sanomasta.

Jeesuksen haudan sijainti tunnetaan edelleen. Itseasiassa Jerusalemissa on kaksikin paikkaa, joissa Jeesuksen haudan väitetään sijainneen. Näistä meille lähipäivinä on kertonut mm. Kotimaa24. Jerusalemissa on Pyhän haudan kirkko, jossa varsinaista kalliohautaa ei ole säästetty, vaan sen paikalle on rakennettu pieni kappeli ja kappelia ympäröi valtava kirkko. Toinen haudoista on puutarhahauta, joka näyttää enemmän evankeliumien kuvaamalta tapahtumapaikalta.

Yleensä kun näistä haudoista kerrotaan, muistetaan myös mainita, että puutarhahauta on enemmän protestanttien suosiossa, kun taas Pyhän haudan kirkko ortodoksien ja katolilaisten. Vaikka tällainen luokittelu ärsyttääkin, voidaan siinä ehkä nähdä jotain piirteitä eri kirkkokuntien hengellisyydestä. Voidaan ehkä sanoa, että ortodoksien ja katolilaisten mieltymyksessä näkyy ajatus pyhän sitoutumisesta tämän maailman todellisuuteen. Konkreettiset asiat, jotka ovat olleet kontaktissa pyhien ihmisten tai asioiden kanssa voivat välittää joitain siitä pyhyydestä erityisellä tavalla. Ja mikä voisi olla pyhempää kuin paikka johon Jeesuksen ruumis laskettiin ja jossa ylösnuosemus tapahtui. Ajatus siitä, että asia tai esine on ollut kontaktissa Jeesuksen kanssa on tärkeämpi kuin se, että paikka näyttää aidolta. Itseasiassa vaatimaton ulkonäkö on vain haitaksi. Pyhät asiat tai paikat on koristeltava niiden arvolle kuuluvalla tavalla. Protestantit hakenevat fyysisen kontaktin sijaan aitoa tunnelmaa ja ulkonäköä. Protestanteille vaikuttaa olevan tärkeää kuvittaa evankeliumien tapahtumapaikkoja mahdollisimman tutun oloisilla paikoilla. ”Juuri tällaiseksi olin sen kuvitellutkin”.

Ollessani Pyhällä maalla koin Raamatun paikkojen suhteen jonkinlaisen valaistuksen. Istuessani Pietarin kotitalon paikalle rakennetussa lentävän lautasen näköisessä kirkossa pyöri mielessäni monia skeptisiä kysymyksiä paikan aitouden ja merkityksen suhteen. Mitä jos paikka onkin väärä ja tuhannet ja taas tuhannet ihmiset tulevat paikalle rukoilemaan kuin harhautettuina? Juuri tämä kysymys avasi uuden oven. Ehkä paikan merkitys ei olekaan siinä, että se täysin varmasti on Pietarin kotitalo, vaan siinä, että kaikki ne ihmiset tulevat sille paikalle rukoilemaan. Kaikkien niiden ihmisten rukoukset ja usko ovat aikojen saatossa tehneet paikasta erityisen, merkityksellisen ja pyhän. Se paikka on innoittanut ja elävöittänyt tuhansien ihmisten uskoa. Se on merkityksellistä, ei se onko Pietari aivan varmasti asunut sillä paikalla.

Olen ymmärtänyt, että ortodoksisen ajattelun mukaan ikonin pyhittää sen oikea käyttö, vaikka pappi ikonin siunaakin. Ihmisten rukousten ja uskon kautta ikoni saa todellisen merkityksensä. Ajattelen, että samalla tavalla on olemassa paikkoja ja asioita joiden kautta Jumalan todellisuus tulee meitä erityisellä tavalla lähelle. Ne voivat olla hyvin henkilökohtaisia, mutta myös suuria ihmisjoukkoja liikuttavia. Uskon, että on olemassa paikkoja, joissa Jumalan läheisyyden voi jopa jollain oudolla tavalla aistia. Kirkkoja, joiden seinissä ja holveissa kuiskii vuosisatojen rukoukset. Reittejä, jotka pyhiinvaeltajien jalkojen rukoukset ovat vuosisatojen saatossa pyhittäneet. Paikkoja joissa Jumalan sydämenlyönnit tuntuvat yhtyvän omiimme.

Sikäli ei ole lainkaan ongelmallista, että Jeesuksen hautoja on kaksi. Molemmat innostavat ihmisten uskoa. Molemmat pyhittyvät oikeassa käytössä, Jumalan tekojen kirkastajana. Tyhjän haudan sanoma on loppujen lopuksi juuri siinä, että Jeesus ei enää ole siellä. Hauta ei kyennyt pidättelemään Kristusta. Kuolemallaan hän voitti kuoleman ja ylösnousemisellaan avasi meillekin tien Jumalan luokse. Tyhjä hauta on tyhjyydessään Jumalan läsnäolon ja rakkauden osoitus.