Eettinen kuluttaminen haisee

Kauppareissuni kestävät joskus luvattoman kauan. Saatan seistä HeVi-osastolla tai säilyketölkkihyllyrivien välissä ikuisuudelta tuntuvia aikoja ihmetellen tuotteita ja pähkäillen minkä valitsisi. Eettisesti kestävien valintojen tekeminen on käsittämättömän vaikeaa, kun ei millään voi tietää mikä tuote on toista parempi. Jokaisen tuotteen kyljessä pitäisi olla puhelinluettelon paksuinen katalogi joka kertoo tuotteen alkuperän, tuotanto-olosuhteet ihmisillä ja eläimillä, ympäristövaikutukset, pyyntimenetelmät, kalakannat, yritysten muu toiminta, valmistajan omistaja, geenimuuntelu jne. Lista huomioitavista asioista tuntuu loputtomalta. Toki merkit ja sertifioinnit helpottavat asiaa, mutta niidenkin luotettavuudessa ja esimerkiksi ympäristövaatimuksisssa tuntuu olevan suuria eroja. Ainoa merkki johon oikeastaan luotan, on Reilun kaupan -merkki. Yksittäisen tuotteen lisäksi valinta on pitkälti jo tehty siinä vaiheessa kun on astunut kaupan ovesta sisään. Ripaan tarttuessa pitäisi olla tietoinen kaupan tai ketjun toiminnasta, logistiikasta, omistuksista, sijoituksista, henkilöstöpolitiikasta.. Aina tuntuu löytyvän jokin uusi näkökulma jota ei osaa ottaa huomioon, tai josta ei tiedä tarpeeksi.

Mikä tässä kaikessa sitten haisee? No vähintäänkin se, että vastuu tästä kaikesta on sysätty kuluttajan niskaan. Kuluttaja ostokäyttäytymisellään määrittää miten tuotteita tuotetaan, kuljetetaan ja mitä valikoimissa on. Valinnanvapauden nimissä kuluttajasta on tehty viimekädessä syyllinen kaikkeen mitä tuotantoketju saa aikaan. Samalla voidaan kätevästi pestä omat kädet vahingonteosta. Käytännössä kuluttajan on kuitenkin mahdoton tehdä oikeaa valintaa, sillä täydellistä tuotetta ja kauppaketjua ei tunnu olevankaan. Valinnanvapausperustelu on muutenkin kummallinen. Miksi kuluttajalla pitää olla vapaus valita tuote joka pilaa luontoa? Tai tuote jonka raaka-aineen viljelijä ei ole päässyt edes omilleen? Emmehän me suo kuluttajalla vapautta myöskään päättää nakkijonossa kuunteleeko länkytystä vai hiljentääkö toisen juopuneen oikealla suoralla. 

Mielestäni kaupassa jokainen tuote pitäisi olla ostettavissa ilman huonoa omaatuntoa. Ongelman luo se, ettei meillä ole kunnollista kansainvälistä tai ylikansallista organisaatiota joka voisi valvoa kauppaa, tuotantoa jne. Kauppa on ollut kansainvälistä jo pitkään, mutta valvonta ja lainsäädäntö laahaa perässä vuosisatojen päässä. Monia ideaaleja ja sopimuksia on kyllä olemassa, mutta mitä hyötyä niistä on, jos niitä ei noudateta tai valvota tai jos yritysten ensimmäisenä tarkoituksena on etsiä porsaanreikiä ja keinoja pelisääntöjen kiertämiseen? Mitä iloa on kansainvälisestä kaupasta, jos sen tarkoituksena on tuotteiden ja palveluiden reilun vaihdon sijaan palvella ihmisen loputonta ahneutta? 

Lopulta havahdun hyllyjen välistä ja sysään kärryyn jonkun tuotteen, usein periaatteellisten kompromissien kautta. Luontoa ja kaikkia ihmisiä kunnioittava taloudellinen järjestelmä tuntuu unelmalta.. Miten unelmasta voisi tulla totta? 

Ihminen ei ole taloutta varten, vaan talous ihmistä varten.